PARIISI 1924

Vanha kunnioitettu Olympia-aatteen isä paroni Pierre de Coubertain oli tullut siihen ikään, että hän katsoi paremmaksi astua syrjään Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtajan tehtävistä ja häntä kunnoittaen vuoden 1924 kesäolympialaiset päätettiin myöntää hänen kotikaupungilleen Pariisille. Näin Ranskan pääkaupunki sai järjestettäväkseen kisat historiallisesti jo toista kertaa.

Antwerpenin olympialaisista 1920 tutut talvilajit jääkiekko ja taitoluistelu sijoitettiin myös kisaohjelmaan, mutta ranskalaiset kisaisännät halusivat järjestää erillisen Festival Sports d’Hiverin helmikuussa Chamonix’n kaupungissa. Kansainvälinen olympiakomitea ehdotti Chamonix’n kisojen muuttamiseksi talviolympialaisiksi ja näin oli uusi urheilujuhla saanut alkunsa.

Koska kisojen päästadion sijaitsi Pariisin keskustan ulkopuolella, panostettiin erittäin paljon julkiseen liikenteeseen. Mm. Pariisin keskustasta avattiin suora rautatieyhteys Colombais’n kaupunginosaan ja Olympiastadionille avattiin oma rautatieasema, joka vieläkin toimii Pariisin esikaupunkijunien pysähdyspisteenä. Asemalta oli noin puolen tunnin kävelymatka stadionille. Yksi stadionille johtavista pääkaduista nimettiin Rue du Finlandeksi muistuttamaan kisojen toiseksi parhaasta joukkueesta jälkipolville. 

Stadionin yhteyteen rakennettiin oma olympiakylä osallistujille, mutta esim Suomen joukkue majoittui omiin huviloihinsa Colombais’n kylään.  Huvilat ovat vieläkin nähtävillä ja asuttuina, olisi varmaan mielenkiintoista saada selville, tietävätkö huviloiden asukkaat asuvansa olympiahistoriallisesti merkittävissä rakennuksissa.

Muut suorituspaikat sijoitettiin helposti saavutettavasti Pariisin keskustaan.  Esimerkiksi meille suomalaisille kovinkin muistorikas Velodrome d’Hiver, jossa suoritettiin paini- ja nyrkkeilykilpailut sijaitsi aivan Eiffel-tornin vieressä.  Osa jalkapallo-otteluista pelattiin kaupungin ulkopuolella, haulikkolajien ammunnat Versailles’n palatsin puistossa ja purjehdukset Le Havre’n satamakaupungissa Pohjois-Ranskassa.

Kisojen juhlalliset avajaiset pidettiin 5. heinäkuuta ja päättäjäiset 27. heinäkuuta. Tosin osa ampumakilpailuista, rugby- ja jalkapalloturnaus käytiin jo touko-kesäkuussa. Osanottajamäärissä saavutettiin uusi ennätys, kun kisoihin ilmoitettiin 3092 urheilijaa 44:stä maasta. Kiina osallistui vielä avajaisiin, mutta veti kuitenkin molemmat tennispelaajansa pois itse turnauksesta. Urheilijoista 135 oli naisia.  Suurimmat joukkueet tulivat luonnollisesti Ranskasta (319 urheilijaa) ja Yhdysvalloista (291 urheilijaa)

Avajaismarssissa joukkueet saapuivat stadionille ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä, joka aiheutti sen, että Suomen piskuinen joukkue hukkui Yhdysvaltojen, Ison Britannian ja isäntämaan Ranskan jättiläisjoukkueiden väliin. Kuten seuraavien viikkojen tapahtumat osoittivat, Suomi kuitenkin otti paikkansa suurten urheilumaiden joukossa. 

STADE DE COLOMBAIS

 

Pariisin lounaispuolelle Colombais’n kaupunginosaan järjestäjät päättivät rakentaa olympiahistorian ensimmäisen olympiakomp-leksin, johon sisältyivät olympialaisten päästadion, miekkailuhalli viisiottelua varten ja tenniskentät kisojen tennisturnausta varten. 

Päästadionin rakentamiseen todella omistauduttiin rakentamalla mm. olympiahistorian ensimmäinen kuulutusjärjestelmä, jolla voitiin levittää tietoa kilpailuista katsojille helposti ympäri stadionia.  Ennen kuulutukset oli hoidettu käsimegafoneilla. Stadionin katsojakapasiteetti oli 45.000 katsojaa.

Olympiastadionilla kilpailtiin yleisurheilun, ratsastuksen, jalkapallon, voimistelun, rugbyn, tenniksen ja nykyaikaisen viisiottelun mitaleista.

Olympialaisten jälkeen stadion jäi aktiivikäyttöön ja mm. yleisurheilun EM-kisat järjestettiin vielä Colombais’ssa 1938. Nykyään stadion on rugbyjoukkue Racin Metro ’92:n omistuksessa ja vieraillessani stadionilla olin Metro’n vieraana siellä pelatussa rugbyottelussa.  Stadionia käytettiin myös elokuvien filmauspaikkana. Juuri 1924 olympialaisiin sijoittuneen elokuvan Tulivaunujen urheilukohtaukset kuvattiin autenttisilla paikoilla. Toinen tunnettu elokuva Pako Voittoon kuvattiin stadionilla. Erityisesti Tulivaunujen tuttu tunnusmelodia soi mielessäni vieraillessani noilla legendaarisilla paikoilla.  

BASSIN D’ARGENTEUIL

.

Olympialaisten soutustadion löytyi aivan sattumalta 1924 kisojen virallisen raportin vanhojen valokuvien perusteella. Kuvissa näkyy tehdasrakennus,  jonka edustalla  nousee kolme savupiippua. Karttojen perusteella Colombes’n stadionin lähellä virtaa Seinen joki, jonka rannalla kyseinen tehdasrakennus vieläkin sijaitsee. Soutkilpailujen maali sijaitsi juuri tehtaan kohdalla. Seinen ylitti vanha silta juuri maalialueen jälkeen, joten alueesta oli helppo ottaa valokuvia siitä, miltä vanha soutualue näyttää nykyään. Valitettavasti vanha tehdas on lakannut toimimasta eikä soutuja joella tällä kohdalla enää järjestetä.

Pariisin soutukilpailut olivat siihen mennessä järjestetyistä olympiasouduista suurimmat. Kilpailijoita osallistui 181 soutajaa 14:stä eri maasta. Suurimmat joukkueet oli jälleen asettanut isäntämaa Ranska ja Yhdysvallat. Vain Ranska osallistui kaikkiin järjestettyihin kilpailuluokkiin. Suomesta ei joukkuetta Pariisiin lähetetty. 

HIPPODROME D'AUTEIL

Auteilin laukkarata sijaitsee Pariisin länsipuolella. Alue tunnetaan nykyään Pariisin avoimesta tennisturnausta, jonka kentät sijaitsevat laukkaradan naapurissa.  Laukkarata on edelleenkin aktiivikäytössä ja käydessäni paikalla siellä olikin paikallisten junioriseurojen yleisurheilukilpailut. Nykyään yleisurheilukenttä sijaitsee laukkaradan sisäkentällä, jossa vuonna 1924 järjestettiin olympialaisten kenttäkilpailun . Olympianäyttämöstä on vielä jäljellä laukkaradan pääkatsomo.

Hippodrome d’Auteil toimi olympialaisten kenttäkilpailun maastoratsastuksen lähtöpaikkana ja maastoratsastuksen esteosuuden kilpailupaikkana.

VELODROME DE VINCENNES

  

Velodrom toimi vuoden 1900 kesäolympialaisten päästadionina ja sai näin kunnian toimia olympiahistorian ensimmäisenä kilpailuareenana kahdesti.  Velodrom ei tällä kertaa kuitenkaan toiminut kisojen päästadionina.  Velodromilla käytiin vuoden 1924 olympialaisissa ratapyöräilyn kilpailut.

Tällä kertaa itselleni oli velodromin löytyminen edellistä kertaa paljon helpompi, koska tarkempien tutkimusten jälkeen velodromin läheisyydessä sijaitsi metroasema ja velodromille oli vajaan kilometrin kävelymatka.  Velodrom oli edelleenkin aktiivikäytössä paikallisilla ratapyöräilijöillä ja rugbyn pelaajilla

Olympiahistorian ensimmäinen dopingtapaus saatiin Pariisissa, kun Hollannin joukkueen ajaja joukkuekilpailussa oli nauttinut ennen finaalia kokonaisen pullon konjakkia ja oli luonnollisesti hyvinkin ”innostunut” joukkueensa pronssimitalista.  Hollantia ei kuitenkaan hylätty, koska säännöissä ei ollut vielä pykälää kilpailijoiden humalassa esiintymisestä.

PISCINE DE TOURELLES

Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa uintikilpailut järjestettiin lajia varten rakenntetulla uimastadionilla. Tourellesin uintikeskus on vieläkin aktiivikäytössä, tosin vanhasta uimastadionista on enää jäljellä sen komea pääsisäänkäynti. 

Itse pääsin pulahtamaan Tourellesin uimahallin olympiamittaiseen altaaseen ja näin voin sanoa, että olen päässyt uimaan samoissa puitteissa itse Tarzanin eli Johnny Weissmullerin kanssa. Yllättäen kovi moni paikallinen hallin käyttäjä ei tiennyt uivansa 90 vuotta vanhalla olympianäyttämöllä.

VELODROME D’HIVER

Aivan Pariisin keskustassa sijaitseva sisävelodrom valittiin olympialaisten voimailulajien näyttämöksi. Velodromilla kilpailtiin nyrkkeilyn, painin, painonnoston ja miekkailun mitaleista. Kilpailuareena sijaitsi aivan Eiffel-tornin kupeessa.

Velodrom rakennettiin jo vuonna 1911 ja se toimi useiden urheilutapahtumien näyttämönä.  Pyöräilyn lisäksi areenalla pelattiin mm. jääkiekkoa ja järjestettiin nyrkkeilyotteluita.

Kisojen jälkeen velodrom saavutti mainetta vakavammalla alueella, kun toisessa maailmansodassa saksalaiset miehitysjoukot kokosivat Pariisin juutalaiset yhteen ja pitivät näitä vankinaan juuri Talvivelodromilla ennen karkoittamista Auschwitzin keskitysleirille.

Sodan jälkeen velodromilla vielä järjestettiin nyrkkeilyotteluita, mutta maineensa vuoksi kilpailut eivät enää vetäneet katsojia eikä tapahtumia entiseen malliin. Vuonna 1959 velodromilla sattui tulipalo, joka tuhosi osan hallista ja se päätettiin purkaa.

Paikalla sijaitsee nykyään karkoitettujen juutalaisten muistomerkki.


STADE DE PARIS

Olympiaturnauksen jalkapallostadioneista Stade de Paris on Stade de Colombais’n lisäksi enää jäljellä.  Stade de Paris on vielä aktiivikäytössä pariisilaisen Red Star Paris jalkapallojoukkueen kotistadionina.

 

Jalkapallon MM-kisoissa 1998 Stade de Paris’lla pelattiin ystävyysottelu Brasilian ja Andorran välillä, jonka Brasilia voitti 3-0.

Vieraillessani kentällä, Red Star pelasi kotiottelun seuraavana päivänä, mutta en päässyt peliin matkustaessani takaisin Lontooseen kyseisenä päivänä.

Stade de Paris on valitettavasti päässyt rapistumaan pahasti rahoituksen puutteessa, mutta olympiahengen pystyy vielä aistimaan vanhan stadionin lehtereillä. 

CHATEAU DE BOGATELLE

Harvoin suurkaupungin sydämessä voi löytää vanhaa kaunista linnaa niinkuin Pariisissa Seinen rannalla sijaitseva Chateau de Bogatelle. Linna sijaitsee aivan Pariisin businesskeskustan lähellä ja kävelymatkan päässä Riemukaarelta. 

Chateau de Botatelle toimi olympialaisten hevospoolon näyttämönä. Nykyään alueella sijaitsee Ranskan hevospoololiiton harjoituskentät ja se toimii myös turistien virkistysalueena.

Chateau de Bogatelle toimi hevospoolon näyttämönä myös vuoden 1900 kesäolympialaisissa.

Pariisin 1924 juhlalliset päättäjäiset pidettiin Colombais’n stadionilla 27. heinäkuuta, jolloin olympialiikkeen isä paroni de Coubertain julisti olympialaiset päättyneeksi. Kisat olivat suuri menestys niin rahallisesti kuin urheilullisesti isännille ja suursodan mukanaan tuomat epäilykset olympialiikkeen jatkosta voitiin näin unohtaa

Yhdeksännen olympiadin olympialaiset 1928 oli myönnetty Hollannille ja sen pääkaupungille Amsterdamille. Olympialiikkeellä ei näin ollut pitkää matkaa siirtyä uuteen isäntäkaupunkiin.  Sinne sitten seuraavaksi...

TIESITKÖ ETTÄ

·      Pariisin 1924 yleisurheilun tapahtumat toimivat inspiraationa elokuvalle Tulivaunut

·   Sadan metrin mitalistit Harold Abrahams ja Arthur Porrit tapasivat joka vuosi 7.7. kello 19.00 illallisella      aina Abrahamsin kuolemaan 1978 asti. Kellon aika oli aika, jolloin sadan metrin finaali juostiin Pariisissa.

· Pierre de Coubertain siteerasi ensimmäistä kertaa olympialiikkeen tunnukseksi nousseen Citius Altius Fortius.

·  Tarzan – Johnny Weissmuller voitti pronssia sivulajissaan vesipallossa USA:n joukkueessa.

·      Urheilijat majoitettiin ensimmäistä kertaa omaan olympiakylään.